Ihmettelen ajokausi ajokauden jälkeen, että missä ovat entiset kilpapyöräilijät? He tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen!!!
Suomessa ajaa ja harjoittelee tälläkin hetkellä satoja, ellei toista tuhatta kilpailijaa, useimmat tosin vain muutaman vuoden (pääjoukossa viihtyen), jos ja kun menestystä ei tule. Mutta minne he sitten katoavat? Järjestäytyneen pyöräilyseura- tai -yhdistystoiminnan näköpiiristä he ainakin tuntuvat tyystin kadonneen enemmän tai vähemmän menestyksekkään kilpauransa jälkeen.
Ymmärrän itsekin entisenä kisakuskina hyvin sen, että intensiivisen, päämäärätietoisen, mahdollisesti vuosia kestäneen harjoittelun ja kilpailemisen jälkeen on useimmilla kisaajilla sellainen fiilis, että “minä pidän nyt ansaittua taukoa fillaroinnista!” …harmillisesti vain tuo tauko saattaa venyä, venyä, venyä…
Toimitsijana, tuomarina tai valmentajanakaan toimiminen ei (myöskään) useimpia (oman uran jälkeen) houkuta. Kuntoajotkin tuntuvat “tyhmiltä”, koska jos on ajanut sijoista 1.-10., ei sijoista 100.-200. ajaminen juurikaan motivoi… Moni saattaakin heittää pyörän “naulaan” pidemmäksi aikaa; tulee …opiskeluja …töitä …perhettä …velvollisuuksia…
Monen elämäntapa muuttuu passiiviseksi, paino nousee, keski-ikäisyys lähenee, tulee, menee…
Mutta silti toivoisin, että entistä useampi entinen kilpapyöräilijä palaisi pyöräilyn harrastustoimintaan. Heitä — tai sinua; juuri sinua siellä sohvalla! — kaivataan. Tai ainakin minä kaipaan, kuten Hietanen Lahtista… Ex-kisaaja kun on fillariosaamisen “tiivistymä”, ts. pyöräilyn “korkeakoulunsa” käynyt ja ylimmän oppimäärän suorittanut! Ex-kisakuski, jos kuka, osaa ajaa muiden kanssa ja — parhaimmassa tapauksessa — jopa opastaa osaamattomampia/koskaan kisaamattomia!
Miksi hän… sinä!!! …ei/et ole kanssani ajamassa? Täällä HTP:n lenkeillä, edes kerran, pari kuussa? …okei, parasta hänelle (ja meille muillekin) olisi ajaminen säännöllisesti, 3-4 kertaa viikossa, vähintään 😉
Ajanhan minä työmatkoja (!) säännölllisesti, joku varmasti sanoo. Hyvä niin, mutta parempi olisi, että ex-kisaaja (esim.) vähentäisi työmatkoja ja ajaisia enemmän iltaisin HTP:n lenkkejä. (Jos tuntuu liian raskaalta työmatkapyöräilyn jälkeen lähteä lenkille, voi toki tehdä kuten normaalikansalaiset eli käyttää omaa autoa/julkisia enemmän, niin jaksaa paremmin porukkalenkkeillä iltaisin, vink, vink 😉 — Ja sama “saarna” netissä toimiviin ad hoc -porukoihin jumiutuneille! Tiedoksi, että HTP:llä on säännölliset lenkkiajat, eikä tarvitse “kytätä”, että milloin lenkkikutsu tulee…
Jk. Kiitos, kilpailukollega Timo S., joka jatkat edelleen pyöräilyn harrastamista seuralenkeillä, etkä ole “jumittunut” sohvalle 🙂
Jjk. Ei, ei älkää ymmärtäkö väärin: ei kaikkien ex-kisaajien tarvitse tulla harrastajien ryhmiin mukaan! Saat/te toki ajaa edelleen yksin/ kaverien kanssa/ oman mielenne mukaan! …Mutta jos sinulla, siis juuri sinulla siellä sohvalla, on sellaista osaamista (esim.) ryhmässä ajamisesta, harjoittelusta ja/tai pyörän tekniikasta, jonka voit ja — etenkin — haluat jakaa sosiaalis-yhteisöllisesti kisaamattomien harrastajien kanssa, niin tervetuloa HTP:n lenkeille!!! …Huono kuntokaan ei ole sinulle kuin tekosyy, koska ex-kilpailijana kuntoudut, niin uskon… eikun tiedän!!! …hyvinkin nopeasti HTP:n varsin maltilliseen (keskin. 21-23-25-28 km/h) lenkkikuntoon 🙂
14/8/2026/PS