Ei ole yleispyörää, joka sopisi kaikkiin käyttötarkoituksiin. Maastoon sopii maastopyörä, maantielle maantiepyörä. Ehkä lähimmäs em. yleispyörää pääsee lyhyille asiointimatkoille tarkoitettu “kauppakassi”, ts. pystyllä ajoasennolla, hieman leveämmillä renkailla, lokasuojilla, tavaratelineellä (ja/tai etukorilla!) sekä muutamalla (rumpu)vaihteella varustettu perusfillari.
Maantiepyörän valitseminen (…vähän gravelistakin)
Kun oma pyörätyyppi on valittu (käyttötarkoituksen mukaan), ja jos olet päätynyt maantiepyörään (…kuten niiiiiin moni harrastaja 😉 sinun pitää ymmärtää, että maantiepyöriä on käytännössä kahta erilaista tyyppiä käyttötarkoituksen mukaan.
Toinen, “kisakireä” tyyppi, on tarkoitettu ajo-ominaisuuksiltaan nopeasti reagoivaksi, herkäksi kilpailukoneeksi rungon kulmien jyrkemmällä mitoituksella.
Kun taas toinen, “junamainen” tyyppi, on puolestaan hitaammin ohjaukseen reagoiva “retki- ja kuntopyörä” niin sanotulla laiskemmalla geometrialla eli rungon loivemmilla kulmilla varustettuna.
Valitettavasti pyöräkauppiaat haluavat myydä pyöriä, eivätkä rajoittaa niiden myymistä kertomalla asiakkaalle tätä keskeistä eroa. Siksi niin moni valitsee väärin: kisapyörä ei sovi kaikille, vaikka sen kanssa oppii, toki, ajamaan.
Miten erottaa em. tyypit keskenään koeajolla? Jos olet jo kokeneempi fillaristi, niin kokeile ajaa hetken aikaa ilman käsiä. Junamainen tyyppi jatkaa kulkuaan vakaasti, kisakireä alkaa “venkoilla” nopeasti puolelta toiselle. Eron huomaa helposti lyhyelläkin koeajolla. (Henk. koht. suosittelen mahdollisimman pitkää koeajoa myös pyörän muiden ominaisuuksien, ks. alla, selvittämiseksi.)
Pari pointtia lisää: koeajolla tunnet ns. ohjaamon eli ohjaustangon korkeuden ja käteensopivuuden. Jos olet ihan aloittelija, nämä seikat voivat tuntua hankalilta tunnistaa, mutta voisin käyttää hansikas- tai kenkävertausta. Jos ja kun tunnet uuden käsineen tai kengän sopivan itsellesi paremmin kuin toisen mallin/valmistajan, niin siinä on sinulle sopiva pyöräkin. (Satulan, btw, voit helposti vaihtaa, tai käyttää wanhaa, jo aiemmin hyväksi havaittua mallia.)
Gravelin valitsemiseen pätee myös edellä kerrottu, mutta leveämpien renkaiden kanssa rungon geometriaa ei samalla tavalla aina huomaa. Jos vaihdat graveliin kapeamman, maantielle sopivamman rengastuksen, edellä kuvattu ero tulee näkyvämmäksi myös gravelien geometriassa.
Ajoasennon virittäminen
Rungon suuruus tai pienuus (juuri sinulle sopivaksi) on seuraava “kompastuskivi”. Yleissääntönä on, että suurempi runko on parempi kuin pienempi, koska sitä voi (…tarkista tämä!!!) muuttaa osia tai niiden mitoituksia vaihtamalla. Liian pienestä rungosta ei saa käyttökelpoista oikein millään; vältä kuin ruttoa pieniä runkoja (ellet ole itse pienikokoinen), äläkä hanki “minirunkoa” edes niiden keveyden eli painonsäästön vuoksi!!!
Nykyisin on erilaisia “bike fitting” -palveluita saatavilla, mutta nekään eivät ole “taikureita”, jotka voivat korjat kaikkien epäsopivien runkojen viat kaikille kuskeille sopiviksi. Liian suuren saa, toki, “pienemmäksi” eli ajokuntoon, toistettakoon, mutta liian pientä runkoa ei saa sopivaksi sitten millään.
Jos hankit uutta pyörää, pyörävalmistajan kotisivulla netissä on yleensä taulukko, josta voi katsoa oman pituutensa ja suositellun runkokoon. Tämä on hyvä alku. Toiseksi voit mitata jalkasi sisämitan. Kertoimella xxxxxx kerrottuna se kertoo, mille korkeudelle satulan yläpinta tulee asettaa keskiöstä mitattuna. (Seuraavaksi sinun tulee säätää satulan kärjen etäisyys keskiöstä eli kuinka lähellä tai kaukana se on keskiöakselin lävistävästä pystysuorasta linjasta satulan kärki on.)
Satulan paikka on tärkeä; käytännön ajamisen kannalta se on oikeastaan kaikkein tärkein mitoitus (sopivan runkokoon ohella) rungon sovittamisessa juuri sinulle ajokuntoon (…ohjaamon paikka on sitten enemmän “valinnainen”).
Rungon materiaali
Nykyajan runkoja on käytännössä kahdesta materiaalista: alumiinista ja/tai hiilikuidusta. Hyvin yleinen on aiemmin ollut hiilikuituisen (tai hiilikuidulla muodon vuoksi päällystetun) etuhaarukan ja alumiinirungon yhdistelmä.
Nykyisin suositaan täyshiilikuituisia, joskin tästä syystä kalliimpia runkoja. Aiemmin vaurioherkkänä tunnettu materiaali, “muovirungoksikin” joskus haukuttu, on nykyisin parempilaatuinen ja sen voi jopa korjata (alkuperäistä paremmaksi!) vaurion/murtuman jälkeen.
Materiaalit ovat siis hyviä kumpainenkin. Ajomukavuudessa “sanotaan” hiilikuidun voittavan, mutta esim. gravelin matalammilla rengaspaineilla ajaminen vastaa täysin hiilaria, vaikka runko olisi alumiininen 😉 Itse ajan alumiinirungolla, mutta hiilarinkin voisin jonain päivänä hankkia — etenkin, jos voisin säilyttää sitä muualla kuin kerrostalon pyöräkellarissa…
Renkaat
Jos ja kun ajaa pääasiassa maantiellä (ja vähemmän eli vain lyhyitä matkoja hiekkateillä), silloin on parempi käyttää kapeampaa rengasta (…sähköpyörissä renkaat ovat maantielläkin leveämpiä velon painosta johtuen, btw). Käytännössä 28 mm:n rengas on suosittu, jotkut käyttävät 30 mm:n rengasta. Eteen voi laittaa kapeammankin (…itselläni on 25 mm:n rengas edessä).
Jos ajaa pääasiassa maantiellä, niin ns. sileä rengaskin on mahdollinen. Hiekkatiellä kevyesti kuvioitu on luonnollisestikin kestävämpi. (Muistelen, että joskus testattiin renkaan kuvioinnin vaikutusta pitoon märällä alustalla, ja huomattiin, että kuvioinnilla ei ollut juurikaan vaikutusta renkaan tähän ominaisuuteen 😉
En anna mitään rengasmerkkisuosituksia, vaikka toki minullakin on omat suosikkini. Käytännössä mikä tahans uusi, virheetön rengas on parempi kuin wanha, lähes puhkikulunut (…joita aivan liiaksi, btw#2, näkyy kuntoajojen lähtöpaikoilla, grrr…).
Vaihteet ja voimansiirto
(jatkuu…)
6/8/2026/PS