Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen: pyöräily ajoryhmässä on ja ei ole vaarallista. (Käsittelen kilpapyöräilyä kirjoitukseni lopussa.) Pyöräilyssä on, silloin tällöin, vaarallisia tilanteita omien töppäysten sekä ajokavereiden virheiden vuoksi, mutta enimmäkseen onnettomuudet ja pienet kolarit ovat vaarattomia, lähinnä niin sanottua “asvaltti-ihottumaa” aiheuttavia. Ja monta ajokautta voi mennä ilman yhtään omakohtaista kaatumista tai kolaria.
Australialaisen, jo vuosia sitten tehdyn, tutkimuksen mukaan kolmen kuukauden tutkimusjaksolla pelkästään puutarhatöissä tuli enemmän vammoja kuin samaan aikaan pyöräilyssä.
Toisaalta pyöräilyssä voi saada vakavan vamman jo vähäiseltäkin vaikuttavassa onnettomuudessa. Todennäköisyys tällaisen vamman saamiseen on kuitenkin pieni, jos käyttää kypärää. Ja kypäräähän käyttää jokainen järkevä pyöräilijä 🙂
Jos katson omaa pyöräilyuraani taaksepäin, niin sen lähes 50 vuoden ajanjakson aikana, jona olen kampea kääntänyt lähes vuoden ympäri, ovat kaatumiset ja vammat (omat ja muiden) olleet todella harvinaisia, ja vakavat vammat vielä harvinaisempia.
En ole kuin kaksi kertaa näiden 47 vuoden aikana joutunut käymään lääkärissä pyöräilyssä saamani vamman vuoksi; eikä luita ole onneksi koskaan mennyt rikki. En ole, muutamia kilpailutilanteita lukuun ottamatta, joutunut keskeyttämään ajamistani kaatumisen vuoksi ja/tai vammani eivät ole vaatineet sairaskuljetusta. (Koputan puuta tässä kohdin 😉
Vaarattomampia kaatumisia minulla on ollut muutaman kerran vuosikymmenessä, eli useita ajokausia, jopa peräkkäin, olen voinut ajaa kaatumatta tai muutoin pyöräilyssä loukkaantumatta (…kerran venäytin sormeni, kun ajoin reunakiven yli ja ote ohjaustangosta oli huono).
Vetämilläni lenkeillä, joita on ollut varmaan jo satoja, kaatumiset ja kolaroinnit ovat olleet yhtälailla harvinaisia. Ja jos kolareita on ollut, ne ovat olleet yleensä vain vähäisiä vammoja aiheuttaneita. Osittain tämä johtuu maltillisista ajonopeuksista (Huom! HTP:n ajotapa on kuntoilullinen, ei kilpailullinen), mutta varmasti yhtä paljon aikuisena ryhmäpyöräilyn aloittaneista osallistujista, jotka eivät halua ottaa turhia riskejä. Kiitos ryhmäajamisen turvallisesta kulttuurista (aiemmin HePo-vuosina kuin nyt HTP:ssa) kuuluu säännöllisesti antamani ryhmäajo-ohjeistuksen ohella myös varovaisille kanssa-ajelijoilleni 🙂
Yleisin vakava vamma pyöräilyssä on solisluun murtuma. Se voi vaatia kaksikin leikkausta, ja siitä toipumiseen menee noin vuosi. Jos on työssä, jossa pitää fyysisesti liikkua, nostella ja siirrellä tavaroita, on yläraajan luunmurtuman aiheuttama haitta tietenkin suurempi kuin etätöissä sormia heiluttelevalle toimistotyöläiselle. Myös lonkka ja nivelet, polvet, kyynärpäät sekä ranteet ovat vaaravyöhykkeessä pyöräillessä; puhtaasti pää edellä harvemmin kaadutaan, joten ainakin sideharsoa (saa apteekeista; samalla voit kysyä ns. rasvalappuja, jotka irtoavat haavasta paremmin kuin pelkkä sideharso) on syytä laastarin ohella olla pyöräillessä mukana. Ns. over-the-bar -onnettomuuksissa kädet ja (olka)pää usein osuvat ensimmäisenä asvalttiin; tämän takia kypärä (a must!) sekä ajokäsineet (!) ovat suositeltavia maltillisillakin ajonopeuksilla.
Ylipäänsä totean, että pyöräilijänä pitää varautua kaatumisiin (em. sidetarpeita mukana sekä ensiaputaidot kunnossa; esim. juomapullossa nestettä, jolla voi huuhtoa liat pois haavasta) myös henkisesti, jolloin ei joudu paniikkiin eikä ole neuvoton, jos (tai kun) itselle tai ajokavereille sattuu kohdalle kaatuminen, harmiton tai vakavampi.
Tiivistäen: Jokainen pyöräilijä kaatuu joko omaan tai toisten virheisiin ennemmin tai myöhemmin. Tähän on syytä varautua sekä henkisesti että ensiaputaitojen avulla. Moni kaatuu jo aivan pyöräilyuran alussa liikennevaloissa, ts. lukkopolkimilla harjoitellessaan, mutta tämä ei yleensä ole vaarallista 😉
Mutta, toistan, vakavat kaatumiset ovat oman kokemuksen perusteella äärimmäisen harvinaisia pyöräilyssä — jopa säännöllisesti ryhmäajoon osallistuvilla.
Entä miten vaarallista on kilpapyöräily? Voin valaista asiaa omalta kohdaltani ja kertoa, että kilpapyöräilyssä ja kilpailutilanteissa on mahdollisuus joutua vastaaviin onnettomuksiin ja saada samanlaisia vammoja kuin muussakin ryhmäajamisessa (…ajoryhmät; seurakuntoilu; kuntoajotapahtumat jne.). Oikeastaan ainoa ero on siinä, että kilpa-ajoryhmässä on mukana kuskeja, jotka ovat vuosien kilpailemisen (osa jo juniorisarjoista lähtien) ja säännöllisten seuraharjoitusten kautta hioneet ryhmäajotaitonsa korkealle tasolle. — Muistelenpa, että eräs kaikkein turvallisimmista kilpailuista, johon osallistuin, oli 18-vuotiaiden SM-kilpailu, jossa ympärilläni ajoi lähes pelkästään todella taitavia ja erittäin hyväkuntoisia 😉 kuskeja. Vastaavia kuskeja ajaa Ranskan ympäriajossakin… Mutta tulee muistaa, että ylisuurissa ajoryhmissä on — ryhmädynamiikasta johtuen — mahdollisuus hurjilta näyttäviin kolarointeihin ajajien henkilökohtaisesta taitotasosta riippumatta.
Vinkki: Sijoittuminen pääjoukossa kärkipäähän on turvallisempaa kuin keskellä ryhmää ajaminen. Keskivälissä ajaminen on silti parempi vaihtoehto kuin aivan viimeisenä ajaminen, koska (kilpa)ryhmän kiihdytyksissä ja hidastuksissa joutuu vääjäämättä “kärsiväksi osapuoleksi”, sillä edellä ajavien mahdollisen keskinäisen kolaroinnin uhan ohella “peränpitäjää” uhkaa putoaminen kokonaan pelotonin kyydistä. Tai jos ei putoa, niin kisan loppu(kilo)metreillä huomaa vääjäämättä, että on antanut melkoista tasoitusta fyysisten voimiensa osalta kärjessä tai joukon keskellä “helpommin” ajaville. — Vinkki2: Opettele peesaamaan kilpaharjoittelussa mahdollisimman hyvin, sillä tästä arvokkaasta taidosta on sinulle paaallljooon hyötyä myös kilpailuvuosien jälkeen kuntopuolelle siirryttyäsi (…koska et ole enää niiiiin hyvässä kunnossa kuin olit nuarempana 😉
Pekka Sirkiä (3.12.2024)
Jk. HTP:n ajoryhmien vetäjät koulutetaan onnettomuuksien varalle, joten heidän puoleensa voit kääntyä, jos sinulla on kysyttävää ryhmäajon vaaroista ja/tai toimimisesta onnettomuustilanteissa. — Katso HTP:n ryhmäajo-ohjeet, jos et niitä vielä tunne. Koulutus ja annettujen ohjeiden noudattaminen ovat oleellinen osa turvallista ryhmäajokulttuuria suomalaisissa pyöräilyseuroissa.