Usein kysyttyjä kysymyksiä porukkalenkeistä by Pekka Sirkiä
Janne: Millaista väkeä on mukana HTP:n lenkeillä?
Pekka: Lenkeillämme ajaa monenlaista väkeä: kokeneita, aloittelijoita, jäseniä, ei-vielä-jäseniä sekä ryhmäajon kokeilijoita. Erityisesti mainitsen ryhmäajoa kokeilemaan tulleet, joiden ei tarvitse mitään jäsen- tai osallistumismaksuja maksella. He kun eivät vielä tiedä, että onko ryhmäajaminen heidän juttunsa. Kokeilemalla tämä selviää, ja toivotankin kokeilijat esimerkiksi sunnuntaisin järjestettävän kuntoajovalmennuksen (ks. lenkkiohjelmamme) kautta tutustumaan HTP-lenkkeilyyn 🙂 Ja tietenkin muillekin HTP-lenkeille (maanantaisin, keskiviikkoisin, lauantaisin) voi tulla suoraan ajamaan; kertaamme niiden alussa lyhyesti ryhmäajamisen pelisäännöt, jos mukana on vasta-alkajia.
Janne: Miten ryhmässä ajaminen eroaa yksin ajamisesta?
Pekka: Pääasiallinen ero on siinä, että porukassa ketju pysyy kireänä enimmän osan ajasta ja ylämäet ajetaan reippaampaa vauhtia kuin yksin tulisi ajettua. Kun siirryin kilpapuolelta tänne kuntopuolelle neljännesvuosisata sitten, minua hämmästytti eniten se, että alamäessä lopetettiin polkeminen ja vetovuorot olivat niiiiin tolkuttoman piiiiiitkiä. Sittemmin olen opetellut itsekin “lyömään jalan suoraksi” alamäessä (…huomaa, että joukon vetäjän kuuluu ajaa alamäessä vauhdikkaasti) ja olen myös opetellut viihtymään pitempään joukon kärjessä.
Janne: Joutuuko aloittelija heti vetämään ajoryhmää “piikkipaikalla”?
Pekka: Ei tarvitse vetää, jos ei halua. Tai voi vetää hyvin lyhyesti; vetovuoron pitäminen lyhyenä on suositeltavaa aloittelijalle, sillä vetäminen on yllättävän rasittavaa (…kunto kehittyy tosin vetotöissä paremmin). Porukkalenkillä erikuntoiset voivat harjoitella yhdessä, koska muiden selän takana on helpompi ajaa. Korostan vielä sitä, että HTP:n lenkit eivät ole kilpailuharjoittelua, vaan kuntoilua, joten jokainen ajaa kuntonsa mukaan. Kärjessä saa enemmän harjoitusvastusta, mutta jos haluaa “levätä”, voi ajaa vaikka koko lenkin edellä ajavien takana ns. “aurinkokannella”.
Janne: Millainen ajotapa HTP:n lenkeillä on käytössä?
Pekka: Tasainen. Emme kiihdyttele ja hidastele samalla tavalla kuin kilpailuseurojen vastaavilla lenkeillä ajetaan “kisaa simuloiden”. Toki satunnainen mäki-, väli- tai loppukiri tai ennakoon ilmoitettu “vapaa vauhti” tms. sykkeennosto on silloin tällöin paikallaan, mutta hitaampia odotellaan, eikä “perä jäi” huutelua HTP:n lenkeillä kuule.
HTP:n pienet, alle 10 kuskin ajoryhmät mahdollistavat tien pinnan railojen ja kuoppien havaitsemisen (paremmin kuin ylisuurten ajoryhmien HIIT-ajotavassa), joten ajomukavuus HTP:ssä on kohdallaan eli maksimissaan 🙂
HTP:n tavoite on tarjota kuskeilleen myönteinen pyöräilyelämys, joka tarkoitaa sitä, että lenkille osallistuja, oli tämä aloittelija tai pidemmälle ehtinyt, voi ajaa koko lenkin alusta loppuun kohtuullisella rasituksella, eikä ole lenkin jälkeen tolkuttoman väsynyt, ts. jaksaa ajaa vielä kotiinsakin 🙂
Myös ns. kovakuntoiset-kaappaavat-lenkin (KKL) -ilmiöön on HTP:ssä varauduttu: kesken lenkin voidaan perustaa “ylinopeutta” ajaville oma ryhmä, jos sellaiselle on tarvetta peruslenkin keskarin (lue. pääjoukon vauhdin) säilyttämiseksi ennakkotietojen mukaisena.
Janne: Miten kunto kehittyy ryhmässä ajaessa?
Pekka: Kunto kehittyy samaan tahtiin muiden kuskien kanssa. Siksi on suositeltavaa aloittaa ryhmäajo mahdollisimman aikaisin keväällä, huhti-toukokuussa, toki myöhemminkin saa tulla mukaan. Kun aloittaa 23-25 km/h-keskariryhmässä, huomaa kesällä ajavansa sujuvasti 26-28 -ryhmässä. Ahkerimmin harjoittelevat, ts. 3-4 kertaa viikossa porukkalenkkejä ajavat voivat päästä syksyllä jopa 30-35 vauhteihin (ja kaikkein ahkerimmat & lahjakkaimmat 40+ eli kisavauhtiin). Vinkki: Jos huomaat palautuvasi nopeasti kovastakin rasituksesta, kilpailuseurat (pk-seudulla mm. IK-32, CCH jne.) ovat sinusta enemmän kuin kiinnostuneita, vaikka olisit vähän vanhempaakin vuosikertaa. Em. seurojen lenkeillä voit käydä kokeilemassa HTP:ta kilpailullisempaa ajotapaa.
Korostan, että kunto (tarkemmin: pyöräilykunto) on matemaattis-filosofinen termi. Mitä enemmän määrällisesti (…myöhemmin, toki, laadullisestikin) harjoittelee, sitä paremmassa kunnossa on (…muista vähintään yksi lepopäivä viikossa!). Se, mikä riittää omaksi kuntotasoksi… vaihtelee… joku haluaa olla ns. huippukunnossa, toiselle (kuten itselleni) riittävä suoritus on, että pysyy pääjoukon mukana lenkillä. Oletan, että ylivoimaisesti suurin osa HTP:n kuskeista sijoittuu jälkimmäiseen ryhmään kanssani eikä tavoittele “irtiottoa”.
Lyhyesti: Kuntoon pääsee noin 3 kuukaudessa, kun harjoittelee säännöllisesti ja nousujohteisesti. (Huom! Kuntoharjoittelusta voit saada lisää tietoa HTP-valmennuksissa sunnuntaisin). — Mainitsen vielä, että HTP:n missiona kuntoilutoiminnassa on olla “kasvattajaseura” eli meidän kauttamme tutustut pyöräilyyn, opit ryhmäajamista sekä pääset säännöllisen harjoittelun rytmiin kiinni paremmin kuin yksin ajaessasi. Tai kuten Eddy Merckx sanoi: “Tärkeintä ei ole kuinka paljon tai kuinka lujaa ajat, vaan se, että ylipäänsä ajat” 🙂
Janne: Entä miten oppii ajamaan ryhmässä, lähellä muita?
Pekka: Ajamalla ryhmässä oppii ajamaan ryhmässä. Jokaisen HTP-lenkin alussa kysytään, että onko mukana aloittelijoita. Jos on, heille annetaan tarvittaessa lyhyt ryhmäajo-opastus. Meillä HTP:ssä ei aloittelijan tarvitse pelätä ajamista lähellä muita. Olen huomannut, että aikuisina ryhmäajoa opettelevilla on ns. itsesuojeluvaisto, joka sanoo, että “tyhjää tilaa 1,5 m joka puolelle, kiitos”. Tämän vuoksi opastan, että aloittelijat voivat ajaa ryhmän perällä, koska siellä on väljempää eli muitakin aloittelijoita. Sitten, vähitellen, voi alkaa opetella ajamaan lähempänä muita; katsoo mallia kärjessä ajavilta, ja vähitellen oppii luottamaan siihen, että voi ajaa “kouluviivoittimen” päässä edellä ajavan takarenkaasta. Huomaa, ettei ihan suoraan edellä ajavan takarenkaan takana pidä ajaa, sillä jos tulee yllättävä hidastus, voi tulla rengaskosketus. Parempi on ajaa edellä ajavan takarenkaan linjasta hieman sivussa, jolloin voi jouuuuusssssttaaaa tarvittaessa. Mutta tämä kaikki opetetaan ennen ajoa pidettävässä, noin 10 minuutin ryhmäajo-opastuksessa, jossa kerrotaan ryhmäajon pelisäännöt.
Janne: Voiko luottaa siihen, että ryhmässä osataan ryhmäajon liikennesäännöt eli on käyty sama “autokoulu”?
Pekka: Kyllä, kyse on viime kädessä luottamuksesta. Luotamme, että ympärillämme ajavat eivät tee äkkinäisiä, ennalta ilmoittamattomia hidastuksia tai ajolinjan vaihdoksia. Olen usein sanonut, että ryhmässä ajaminen on kuin autolla ajamista ns. liikennevirrassa. Jos omistaa ajokortin, niin pyöräilyn ajoryhmässäkin osaa kyllä ajaa. Samat säännöt pätevät pyörällä ja autolla: pidetään paikka ajomuodostelmassa, ei tehdä ennalta ilmoittamattomia liikkeitä sekä välitetään tietoa perässä tuleville käsi- ja äänimerkeillä (…autolla vilkuilla ja jarruvaloilla). Itse asiassa juuri tästä tiedonvälityksestä syntyy luottamus, jolloin pyöräilyn (…ja autoilun) ajoryhmässä voidaan ajaa turvallisesti lähellä muita.
Janne: Pitääkö osata huoltaa pyörä tai vaihtaa rengas kesken lenkin?
Pekka: Toki omasta osaamisesta on hyötyä, mutta riittää, jos mukana on vararengas tai mieluiten kaksi. Lenkkiryhmässä on yleensä osaamista eli apua näissä teknisissä asioissa, joten osaamattomammatkin kuskit voivat tulla huoletta mukaan. Etenkin naiset ovat kiitelleet, että jos rengas ei tahdo mennä vanteelle tai rikkoo vahingossa vararenkaan renkaanvaihdossa, niin ryhmästä saa apua.
Janne: Uskaltaako aloittelija ajaa maantiellä ryhmässä, eikö se ole vaarallista.
Pekka: Itse asiassa maantiellä on turvallisempaa ajaa ryhmässä, sillä autot ohittavat ryhmän kauempaa kuin yksin ajavan pyöräilijän. Ajamme lähes pelkästään vähemmän liikennöityjä asvalttiteitä ja pyöräteitä pitkin, joten vilkkaasti liikennöidyillä teillä (tai hyväpintaisilla hiekkateillä) ei tarvitse ajaa kuin korkeintaan lyhyitä siirtymiä.
Mitä tulee ajoryhmän kuskien keskinäisiin kolareihin, niin ne ovat kokemuksen(i) mukaan erittäin harvinaisia, esim. yhtään vakavampaa onnettomuutta ei viimeisen neljännesvuosisadan aikana vetämissäni ajoryhmissä ole sattunut. Muutama vähäisempi “asvaltti-ihottuma” on silloin tällöin tullut, itsellenikin. Aikuiset kuskit, joista tuskin kukaan on ajanut kilpaa nuorempana, eivät ota turhia riskejä muiden kuskien eivätkä ulkopuolisten liikkujien (jalankulkijat, autot ym.) kanssa. Tämä on tietenkin erittäin myönteinen asiantila meidän kaikkien – sekä uusien että wanhojen kuskien – kannalta 🙂
Janne: Millainen pyörä sopii HTP:n lenkeille? Pystyyko lenkin ajamaan esim. maastokengillä tai leveämmällä renkaalla?
Pekka: Oletusasetus on maantiepyörä, mutta nykyisin lenkeillä käytetään paljon myös uusia gravel- ym. pyöriä, joissa saattaa olla leveämmän renkaan ohella suora ohjaustanko. HTP:n keskinopeudet ovat sen verran maltillisia, etenkin alkukaudella, että pystympikin ajoasento käy; peesaaminen on toki helpompaa perinteisellä “pässinsarvella”. Mitä tulee ajokenkäkysymykseen, olen siihen vastannut Velogin videolla (“Pyöräilyn aloittaminen“). Mutta kertauksen vuoksi: maastokenkä sopii hyvin lenkkeilyyn maantiellä, eikä erillistä maantiekenkää HTP:n lenkkikuski tarvitse (…kisaaminen tai yli 35:n keskarit ovat sitten asia erikseen, mutta mainittakoon, että olen ajanut maantiellä 35:n keskarilla maastokengillä ja -polkimilla (SPD) ihan sujuvasti 😉
Mitä tulee renkaisiin tai niiden leveyksiin, niin pk-seudun tiet ovat nykyisin niiiiiiin huonossa kunnossa 🙁 että varmaan kaikkein parhaiten pärjää gravelin leveämmällä rengastuksella. Mitä tulee HTP:n maantielenkeihin, niin käytössä on tavallisimmin 25 tai 28 mm:n renkaat; etenkin jälkimmäinen on yleistynyt (em.) ymmärrettävistä syistä. Itselläni on edelleen 25 mm:n renkaat käytössä, sekä edessä että takana, mutta varmaan siirryn jossain vaiheessa 28:aan.
Nuoarisolle voin kertoa, että Tielaitoksen historiikin mukaan Suomen tiestön asvalttipäällysteet olivat parhaassa kunnossa 1970-luvulla, ja vielä 80-luvulla, omankin kokemukseni mukaan, harjoituslenkkejä pystyi ihan hyvin ajamaan jopa kapeilla tuubirenkailla. — Mainitsen vielä, että em. gravel-pyöräilijät renkaineen (esim. 30 mm) ovat tervetulleita ajoryhmiimme mukaan, ts. renkaan leveys ei ole “kynnyskysymys” HTP:ssa.
Janne: Entä jos väsähtää lenkillä, eikä pysy porukan mukana?
Pekka: Väsähtäminen kesken lenkin on luonnollisesti suurin pelko – ja valitettavasti jopa “henkinen este” – osallistua seuratoimintaan tai pyöräilyn ajoryhmiin. (Itse olen tipahtanut niiiiiin monesta porukasta, etten enää muistakaan… 😉 Mutta vakavasti puhuen: suosittelen kokeneitakin yksinajelijoita aloittamaan ryhmäajamisen helpoimmista eli lyhyimmistä lenkeistä. Jos pystyy yksin ajamaan ko. lenkin kilometrimäärän (esim. 20-40-60 km), niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa ajaa vastaavaa matkaa ryhmässä (…sillä keskari jopa nousee, kun saa käyttöönsä ryhmän ilmanvastusedun, esim. jos ajaa yksin keskarilla 21 km/h, niin ryhmässä ajaa helposti 23-25 km/h).
Toistan vielä: idioottivarma keino välttää väsähtäminen porukkalenkillä on ajaa vain sen verran, kun jaksaa. Esim. jos on ajanut 40 km omalla lenkillä, voi porukkalenkillä aluksi ajaa vain 20 km, jos vauhtia on enemmän kuin on itse tottunut ajamaan. Ajomatkan lyhentämistä on syytä harkita etenkin, jos huomaa, että mäkien nousun yhteydessä rasitustaso nousee ylitse oman normaalin rasitustason; tämä on usein merkki siitä, että väsähtäminen uhkaa pidemmällä matkalla. — Itse olen tehnyt vastaavissa tilanteissa niin, että jossain sopivassa risteyksessä huudan/sanon ajokavereille, että “ajatte niin hitaasti, että minä käännyn nyt omalle lenkille” 😉 …seuraavalla lenkillä olen pyrkinyt ajamaan vähän pidemmälle porukan mukana, ja sitten seuraavalla kerralla taas vähän pidemmälle…
Väsähtämisiä kuitenkin sattuu: joskus kokeneetkin kuskit arvioivat kuntonsa väärin ja matka alkaa painaa. Tällöin on useita tapoja toimia: pyytää vetäjää tai jotakin toista reitin tuntevaa, esim. ajokaveria, avukseen (…olen, btw, vuosien varrella vetänyt monia väsähtäneitä hieman hitaammalla vauhdilla lenkin loppuun tai oikaissut heidän kanssaan lyhyempää reittiä kotikonnuille). Toinen tapa on pysähtyä lepäämään hetkiseksi, syödä jotain makeaa ja juoda riittävästi (…ota molempia mukaan lenkille!) ja ajella sitten omaa vauhtia kotiin (…kartta olisi hyvä aina olla mukana!). Kolmanneksi voi soittaa kaverille/ muille apujoukoille/ ja pyytää tulemaan autolla hakemaan. (Yhden kerran, btw, jopa liftasin landelta kotiin, kun pyörä oli mennyt ajokelvottomaksi “keskellä-ei-mitään” 😉
Jos on joskus väsähtänyt (lue. tipahtanut porukasta) kesken lenkin, se ei ole pyöräilypiireissä lainkaan erikoista, sillä väsähtämisiä sattuu käytännössä kaikille – etenkin pyöräilykauden/-uran alkuvaiheessa. Jos väsähdät kesken lenkin ja joudut jättämään leikin kesken, niin tule rohkeasti vaan uudelleen mukaan lenkille ja pyri ajamaan hieman pidempi matkan porukan mukana, kuten jo edellä on neuvottu. — Vinkki: Etenkin mäkiajossa kannattaa säästellä voimia (lue. käyttää kevyttä vaihdetta), mikäli mahdollista, sillä “punaisella” ajetut mäet johtavat yllättävän nopeasti väsähtämiseen ja/tai kramppeihin (…krampit, btw, saattavat kesäkuumalla tai alkukaudesta yllättää muutoin hyväkuntoisenkin, siksi on syytä olla mukana myös miedosti suolaista syötävää tai juomaa).
Korostettakoon vielä lopuksi, että (totaalisia) väsähtämisiä sattuu HTP:n lenkeillä hyvin harvoin. Yleensä “kunto pettää” ajokauden alussa, kun kaikilla osallistujilla ei ole vielä ehtinyt kilometrejä kertyä, ja lähdetään ajamaan liian pitkää matkaa omaan kuntotasoon nähden. Useimmat kuskit, aloittelijatkin, osaavat kuitenkin arvioida voimansa melko hyvin. HTP:n lenkit & reitit on myös suunniteltu siten, ettei tarvitse olla mikään pyöräilyn “kuntohirmu”, ei etenkään aloittelijana eikä alkukaudesta (…jolloin kaikki kuskit ovat enemmän tai vähemmän “keskenkuntoisia”). — Lyhyesti: aivan tavallisella kestävyysliikunnan suoritustasolla olevan alottelijakin kyllä ajaa HTP:n lenkillä tunnin tai pari, vieläpä hyvässä seurassa, jos on vähänkään sitkeyttä tai edes ripaus motivatiota/ lahjakkuutta kestävyysharjoitteluun. — Mainitsen vielä, että olen käsitellyt edellä perusteellisesti väsähtämisiä pyöräilyssä, koska aihealue on kokemukseni mukaan merkittävä este aloittelijoilla tulla mukaan seuratoimintaan ja ajoryhmiin. — Toinen este on oman (teknisen) ryhmäajamistaidon epäily, jonka kohdalla muistutan, että kukaan meistä ei ole syntynyt “luontaisesti ryhmäajotaitoisena”, vaan taito on opeteltu jossain vaiheessa harrastusuraa — aivan samalla tavalla kuin autokoulussa opetellaan autolla ajamista liikenteessä, muiden autoilijoiden seassa. — Kertauksen vuoksi: pyöräily ryhmässä, siis ajaminen lähellä muita, ei eroa juurikaan autolla ajamisesta 😉
Janne: Haluaisitko sanoa vielä jotain muuta?
Pekka: Tervetuloa kaikki vaan kokeilemaan ryhmässä ajamista. Helpoimmat, aloittelijoille suunnatut lenkit, ajetaan pääosin pyöräteitä pitkin. Ja muidenkin HTP:n lenkkimatkojen pituudet ja keskinopeudet ovat maltillisia, koska tavoitteemme on tuottaa myönteisiä pyöräilyelämyksiä. Ja muistutan edelleen, että ryhmän “imussa” ajaminen itse asiassa nostaa osallistujien ajonopeuksia verrattuna yksin ajamiseen, joten ei pidä arkailla osallistumista oman, yksin ajetun keskarin perusteella. Ja pyöräilykuntokin kehittyy paremmin ryhmässä kuin yksin ajellessa, eikä edes pidemmän matkan/ vakiolenkin “tahkoaminen” käy tylsäksi, kun porukassa on vaihtuvaa juttuseuraa 😉 Ja jos ei vielä osaa reittejä, esimerkiksi on tullut muualta pk-seudulle, niin seuraporukalla ajellessa parhaat & toimivimmat reitit tulevat tutuiksi. (Sama pätee muihinkin pk-seudun pyöräilyseuroihin 🙂
Janne: Mitä jos HTP:n lenkkilistalta ei löydy sopivaa lenkkiä tai lähtöpaikkaa?
Pekka: Etsimme jatkuvasti aktiivisia lenkkeilijöitä, jotka voisivat vetää/ajaa (vakio- ym.)lenkkinsä myös yhdessä muiden kanssa. Emme edellytä säännöllistä osallistumista (vetäjiltäkään) lenkeillä, mutta jos edes 2-3 kertaa kuukaudessa pystyt/haluat ajaa muiden kanssa omalta lähtöpaikalta, omalla vauhdilla ja omalla pituudella lenkit/lenkkejä, ota yhteyttä: pekka/at/hyvantuulenpyoraily.fi
Janne: Tarvitseeko HTP:n jäsenmaksu maksaa ennen lenkille tuloa?
Pekka: Ei tarvitse olla HTP:n jäsen ennen kuin tulee lenkille (…sama pätee myös HTP-valmennukseen osallistumisessa). Eihän kokeilematta tiedä, alkaako ryhmässä ajaminen sujua ja kiinnostaa. (Ja valmennuksessakin on syytä tarkistaa ensin, onko HTP:sta hyötyä omien tavoitteiden saavuttamisessa.) Mutta jos useamman lenkki- tai valmennuskerran jälkeen alat viihtyä seurassamme, niin toki suosittelemme, että maksat jäsenmaksun, joka on vain 20 euroa. Me vetäjät emme kysele lenkeillä (tai valmennuksissa) kenenkään jäsenmaksuista, se on ihan kunkin omantunnon asia.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että HTP ry on nimensä mukaisesti voittoa tavoittelematon yhdistys. Yhdistystoiminnan nykyaikainen pyörittämien vaatii vapaaehtoisen henkilöstöresurssin lisäksi myös jonkin verran tuloja, joten kaikille jäsenmaksunsa maksaneille “kypärännosto”.
Janne: Kiitos, Pekka.